Der Letzte Tag

Niin se viimein koitti. Viimeinen työpäivä, joka viuhahti aivan, aivan liian nopeasti. Heti aamusta Steven oli ostanut minulle kaakaon sekä Andylle ja itselleen kahvit. Nautittuamme juomat saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, jossa harjasimme nurmikkoa. Kyllä, harjasimme! (Vähän niin kuin hiuksia harjataan) Ajatuksena oli siis harjata kuollut nurmikko pois ja haravoida jälkeenpäin yleissiistiksi. Maaperä oli kuulemma ollut jo istutusvaiheessa huonossa kunnossa, joten siksi nurmikkoa tulee hoitaa ja lannoittaa.

Hoidettava nurmikko

Tämän muutaman tunnin keikan jälkeen siirryimme Stevenin ja Andyn kanssa seuraavaan yksityispihaan, jossa Benny ja Elice  olivat jo aloittaneet hommat: Paloittelimme vanhan nurmikon laitteella (josta en valitettavasti saanut kuvaa) ja lappasimme vanhan tavaran tien varteen. Samalla kun lava-auto tuli noutamaan jätettä, se toi samalla multaa jonka levitimme Elicen kanssa. Lopuksi lannoitimme ja istutimme nurmikon sekä kastelimme sen. Siinä oli minun lyhyt, viimeinen päivä tehty.

Levittämässä multaa Elicen kanssa

Kastelua vaille valmis!

Koska päiväni loppui jo puoli kolmen aikaan eikä minulla ollut avainta, jouduin matkustamaan aivan toiseen päähän Berliiniä noutamaan avainta Jaanilta. Pääsin kotiin viiden aikaan ja valmistauduimme Tuulin kanssa viimeiseen iltaan: Aluksi kävimme tapaamassa uutta hollantilaista tuttavaamme, jonka jälkeen suuntasimme viimeiseen Berliiniläiseen clubiin jossa tulisimme vähään aikaan käymään. Ja voi että minkälainen paikka se olikaan! Brunnen70 club sijaitsi oikeasti bunkkerissa, johon mentiin hissillä ja jossa ei ollut minkäänlaista hätäuloskäyntiä. Sen lisäksi koska ihmiset polttivat sisällä, voitte vain kuvitella kuinka huono ilma siellä oli! Joka tapauksessa, se oli kokemus jota en tule hetkeen unohtamaan. Voin myös sanoa että positiivisella tavalla :)

Ja kerrottakoon vielä lauantaista, jolloin lentomme lähti takaisin Suomeen.

Aamulla Benthe toi meille aamupalaa jonka parissa vaihdoimme vielä kuulumisia ja ajatuksia. Hän toi meille myös henkilökohtaiset kiitoskortit sekä pienet Sekt-shampanjapullot, joka oli ainoa merkkituote Itä-Berliinistä joka säilyi Berliinin muurin hajoamisen jälkeenkin. Mekin annoimme Benthelle läksiäislahjaksi suuren kesäkurpitsan, koska tiesimme kuinka paljon hän rakastaa vihanneksia! 

Loppusiivouksen ja pakkauksen jälkeen laitoimme ovet lukkoon ja kävelimme viimeistä kertaa Osloestrasselle, josta otimme bussin lentokentälle.

Lentokoneessa en osannut vielä ajatella mistään mitään, sillä olin vielä väsynyt eilisen yön riennoista. Kuitenkin muutaman päivän päästä minulle tuli sellainen olo, että tahtoisin niin kovasti takaisin Berliiniin. Sen jälkeen olenkin ollut kovassa kuumeessa. Stressi, sä olet niin ihana asia mun elämässä. Not.

Die Beobachtung

Huomioita Berliinissä:

Kerjääminen on hyvin näkyvää. Junissa ja metroissa vanhat mummot ja papat kävelevät päästä päähän kerjäten ihan kaikkea; leipää, rahaa, vaatteita, tupakkaa, mitä vain. Koska en ymmärrä paljoa saksaa, en tiedä mitä kaikke he höpöttelevät, mutta äänestä kuulee selkeästi että hätä on kova.

Laiton kaupittelu on asia joka on hämmentänyt paljon. Aasialaiset nuoret miehet seisovat pimeissä nurkissa ja tunneleissa myymässä tupakkaa säällä kuin säällä. Vaikka he vaikuttavat pelottavilta, todellisuudessa he ovat kuitenkin sympaattisia kavereita. Näin ainakin minulle kerrottiin...
Kaduilla on paljon pieniä pöytiä, missä kaupitellaan juomia ja muuta satunnaista tavaraa.
Asemilla nuoret miehet kysyvät matkustajilta käytettyjä U- ja S-bahn lippuja ja myyvät niitä eteenpäin. (Lipulla pääsee käsittääkseni vain yhteen suuntaan, joten joku muu voi jatkaa matkaa samalla lipulla. Aika luovaa.)

Panttipullot. Otetaan esimerkiksi 6-päkki olutta. Jos yhden pullon kappalehinta on 0,19e ja pullon pantti 0,25e, mikä on logiikka? Toisaalta, en ikinä käynyt palauttamassa pulloja enkä muista tarkalleen oliko pantti tosiaan 0,25e, mutta hei c'mon hinta!

Julkinen dokaaminen ja tupakointi sisätiloissa on aivan normi homma. Täällä näkee paljon ihmisiä, joilla on litran tuoppi kainalossa sekä liikkeissä (mm. kampaamoissa) poltetaan tupakkaa sisällä. Ällöttävää.

Nopeusrajoutuksia on vain merkityillä alueilla, yleensä koulujen lähistöllä missä on paljon lapsia. Muuten ihmiset ajelevat mielensä mukaan. Hullua.