Woche Nr. 3

Kolmas arkiviikko tuntui mitättömän lyhyeltä, sillä keskiviikkona 3.10. oli pyhäpäivä ja perjantaina jouduin pysyttelemään kotona putkimiestä odotellessa, sillä keittiön hana on vuotanut pahasti jo pitkään.
Muutamat hassut päivät koostuivat nurmikon istuttamisesta ja pihojen siistimisestä. Aika perus hommia mitä olen aikaisemmin tehnyt Suomessa, mutta kerrankin ei tarvinnut kysellä jokaisesta asiasta erikseen, vaan pääsin oma-aloitteisesti tekemään hommia ja näyttämään, etten minä mikään turha kaveri täällä ole! ;) Sainkin suullisesti hyvää palautetta tiiminvetäjiltä, mikä nosti 100%:n puhtini 150%iin.

 Tiistaina lisäsimme multaa ja istutimme nurmikkoa Jakomäen kokoiselle alueelle

Nurmikko kastelua vaille valmis. Pikkumies (lempinimi) korjaamassa kiveystä.

Torstaina päästiin haravoimaan oikein olan takaa!

Ennen

Ja jälkeen

(koska tällaset kuvat on niin kivoja ja sain tästä erittäin hyvää palautetta! :)

Leikkasimme pensaat, kitkimme, haravoimme ja lakaisimme

Ja keskiviikkoa unohtamatta! 3.10. juhlistettiin Saksan jälleenyhdistymisen päivää. Kaunis ja aurinkoisen helteinen päivä aloitettiin Tuulin kanssa Brandenburger Torin alueella, jossa oli paljon pientä ohjelmaa sekä lava, jossa tuli olemaan monia artisteja päivän aikana. Unter der Lintenillä oli taas telttoja, joissa myytiin ruokaa, juotavaa ja muuta pientä tilpehööriä.

Lähistöllä oli myös eläintarha, jonne oli kätevä kävellä suuren puiston läpi. Puistossa oli paljon ihania patsaita, mutta valaistus siihen aikaan päivästä oli niin hölmö että kuvat eivät oikein onnistuneet.
Eläintarhan pääovi oli näyttävä! Kahden suuren intialaistyylisen norsupatsaan vieressä oli lipunmyynti jonne oli hieman jonoa. Tietenkin, koska oli pyhäpäivä. Alue oli todella suuri eikä karttoja ollut esillä kuin tietyissä risteyksissä, mutta saimme koluttua alueen melko hyvin päivän aikana. Vain kirahvit ja jääkarhut jäi näkemättä.

Vaikka koko viikko ei ollut niin rankka kuin aikaisemmat kaksi viikkoa, on väsymys silti suuri. Koti-ikävä alkaa kaihertamaan ja saksankielen söpertäminen tuntuu väsyttävän päivä päivältä enemmän. Tunnelma asunnossakin rupeaa tuntumaan kireältä ja nihkeältä.
Vaan ei! Nyt on tsempattava ja jaksettava loppuun asti! Tässä tilanteessa osaa arvostaa sosiaalista mediaa sekä puhelimia, kun läheiset ovat kaukana.

Koti-ikävä lihapullia

Huomatkaa myös sydämen muotoiset!

Montag mit Tuuli

Maanantai lähti hyvin hitaasti käyntiin ja matkustaminen Tuulin kanssa tuntui ikuisuudelta. Koitin tiedustella työmaasta ja työkavereista jotain, mutta olin liian väsynyt kysymään oikeita kysymyksiä. Pian saisin sen kuitenkin selville.
Päästyämme Frohnauhun kuvittelin saapuvani suurelle työmaa-alueelle, sillä Tuuli oli maininnut että täällä on ollut yhteensä 8 raavasta miestä painamassa duunia. Todellisuus oli kuitenkin toinen; alue oli hyvin pieni ja yksinkertainen, mutta voi pojat kuinka painavia materiaaleja tänne olikaan roudattu! (katso viimeisen kuvan kivien kokoa ja määrää!)
Hommat olivat täällä loppusuoralla, joten tänään meitä oli Tuulin ja minun lisäkseni kaksi miestä (en muista heidän nimiä enää..) Koska molemmat, minä ja Tuuli, olimme harjoittelijoita, saimme olla aika paljon keskenämme tekemässä nakkihommia. Aloitimmekin aamun pesemällä erittäin painavia liukuestemattoja ja jonka jälkeen lakaisimme pitkän ja tuskallisen mäen (lika ei meinannut lähteä ollenkaan).

Raskaat matot

"Mutta tie se on tuskien"

Ensimmäisen tauon jälkeen olimme ihan paleltuneita, sillä olimme aikaisemmin kastuneet aika ruhtinaallisesti mattopesun yhteydessä. Onneksi aurinko alkoi paistamaan ja pääsimme heti möyhentämään ja tasoittamaan maata.

Olen tasoittanut maata aika paljon, joten silmä rupeaa jo hahmottamaan kuinka paljon tulisi siirtämään mihinkin suuntaan. Etenkin tänään koin onnistumisen tunnetta, kun pääsin ensimmäistä kertaa kallistamaan maata kivien suuntaan (jonne saadaan ohjattua sadevesi): ensimmäisellä vatupassimittauksella tulos oli miltei täydellinen!

Möyhentämistä

Onnistunut ensimmäinen yritys!

Pääsimme myös levittämään hiekkaa kiveyksien väliin sekä pesemään ne jälkeenpäin!

Koska maa-ainesta löytyi vielä alapihalta, kärräsimme Tuulin kanssa monta kottikärryllistä ylös tahmaista ja pehmeää ylämäkeä pitkin. Huh, siinä pantiin kyllä testille käsi- ja jalkalihakset!
Klo14 aikaan hommat rupesivat olemaan jo hanskassa. Pesimme muutamia isompia koneita, viimeistelimme ympäristöä sekä pakkasimme tavaroita kasaan. Ja silti, pääsimme lähtemään kotiin vasta klo17 aikaan :D

Tässä kyseisessä mäessä oli ollut aikaisemmin ne liukuestematot, jotka me olimme jo pesseet...

Pesimme myös mm. kivileikkurin...

...sekä sähköllä toimivan - karun - kottikärryn

Nurmikon istutusta vaille valmis

Woche Nr. 2

Toinen viikko on hurahtanut uudessa kohteessa. Matkustan joka aamu Blaschkoalleen asemalle kello kuudeksi, josta Denny nappaa minut kyytiin ja jatkamme matkaa autolla. Automatka kohteeseen kestää noin tunnin.

Viikon aiheena oli purkaa vanhan aidan rippeet pois ja rakentaa uusi aita muutaman kymmenen senttiä sisemmäksi, sillä vanha aita oli kuulemma naapurin tontilla. Herra vaikutti aika tarkalta, sillä jouduimme merkkaaman linjalangalla alueen naapurin tontilta, jossa saisimme työskennellä.

Linjalankojen välikkö tuntui olevan No man's land -aluetta, jossa ammuttiin kaikki jotka yrittivät muurin toiselle puolelle

Ensimmäiset kaksi päivää emme muuta tehneetkään kuin kaivoimme kantoja ja vanhoja betonin rippeitä pois maasta. Jouduimme myös purkamaan osan vanhasta kivimuurista, sillä se ylsi juuri ja juuri naapurin puolelle.

Näitä betoniklönttejä oli todella paljon!

 Denny poraamassa vanhan kivimuurin rippeitä, jotka minä lappasin lavalle

 Tässä kohtaa oli kivimuuri

 

Tässä oli vasta 1/3 lopullisesta määrästä

Kun saimme kaikki ylimääräiset kivet ja kannot pois, tarkistimme että linjalanka on kohdillaan ja rupesimme tasoittamaan maata sen mukaisesti, kuten ylemmässä kuvassa on jo aloitettu. Tämän jälkeen pääsin rakkaan uuden ystäväni kanssa tekemisiin, nimittäin betonimassa. Kärräsin Torstenille betonia ja tasoitin sen valmiiksi. Sillä aikaa Denny leikkasi uudet betonipalat oikean kokoisiksi, jotka Torsten asetteli ja muurasi.

Tarkistushetki, jonka jälkeen annettiin palaa!

En edes tajunnut laskea kuinka monta metriä teimme tätä kokonaisuudessaan

Myös metallien keskiosat tuli täyttää käsin betonilla

Kun pohja oltiin saatu valmiiksi, vierähti toinen päivä pelkästään siivoamiseen ja maan tasoittamiseen. Haimme Dennyn kanssa aamulla sortti-aseman tapaisesta paikasta multaa ja täytimme aiheuttamamme kuopat ja kolot. Sillä aikaa Torsten muurasi vanhan muurin reunan siistimmäksi.

Samana päivänä paikalle huristi iso auto, jonka kyydissä oli uudet aidat jotka asentaisimme myöhemmin.

Maan tasoitus ja siivous edessä

 Siivous hoidettu ja kummatkin linjalangat uskallettu ottaa pois

Vanha muuri suojattu

Luonnossa väri muistutti enemmänkin hassun oranssia

Loppupäivästä sain tietää, että en enää työskentelisi Torstenin tai Dennyn kanssa, sillä Torsten menee muihin kohteisiin hommiin ja Dennyllä alkaa viikon loma. 

Harmittaa hieman etten päässyt näkemään aitojen kiinnitystä, sekä olin juuri tottunut heidän työmetodeihinsa ja juttu oli ruvennut luistamaan huonosta saksankielestäni huolimatta. Kuitenkin tieto siitä, että ensi maanantaina tulisin työskentelemään samassa kohteessa kuin Tuuli toi uutta puhtia ja vei väsyneen haikeuden mennessään.