Woche Nr. 4

Viimeisen viikon aikana tunteet tuntuivat kamalan ristiriitaisilta: pitäisikö olla helpottunut, että kohta se on ohi ja pääsee kotiin lepäämään, vai surullinen siitä että joutuu jättämään työkaverit, joiden kanssa kieli on juuri ruvennut sujumaan. Aamuisin ajattelin usein, että olisinpa jo lentokoneessa, mutta töissä halusin taas innokkaasti oppia lisää saksaa ja tehdä ahkerasti hommia. Kotona ei oikein tiennyt tuliko onnen vai surun kyyneleitä, ja murheita oli vaikea jakaa kenellekkään kun tunnelma kämppiksien kanssa oli edelleen kireä ja väsynyt.

Onneksi töissä murheet pysyivät kaukana ajatuksista ja pystyin keskittymään siihen olennaiseen: puiden kaatamiseen, jota teimme lähes koko viikon.
Puut olivat usein hankalissa paikoissa joten niitä ei voinut kaataa kokonaisina, niinpä jouduimme pilkkomaan ne ensin pieniin osiin. Homma sujui seuraavasti päivästä toiseen: 

Herra kiipesi puuhun ja leikkasi ensin oksat pois

Kun oksat oli leikattu pois, aloitettiin varren pilkkominen

Oksat tungettiin silppuriin

(Tyytyväinen roudari)

Ja pilkotut pönköt laitettiin kasaan, josta kuorma-auto tuli noutamaan ne myöhemmin

Silput vietiin sorttiasemalle

Lakaisua saksalaiseen tyyliin

Tiistai-iltana tapasin uutta tuttavaani Alexia, joka oli lähdössä takaisin Armeniaan. Päätimme mennä kahville Alexanderplatzilla töiden jälkeen. Ilta venähtikin pitkäksi, sillä päädyimme kahvilaan jossa oli live-esitys pianon säestyksellä, ah! <3 Kaakaon ja upean kiisseli-jäätelö-annoksen jälkeen huomasin kellon olevan jo aivan liikaa ja suuntasin kohti U-bahnia vain todetakseni, että ne ovat menneet kiinni. Minulla ei ollut mitään tietoa yöbusseista, saatika sitten mikä menisi lähellekään Weddingiä. Pohdiskelin kauan erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että taitaa olla parasta ottaa taxi huonosta saksankielestäni huolimatta. Eikä siinä mitään, pääsin turvallisesti kotiin ja loppusummakin oli kukkorolle ystävällinen. Ainoaksi harmiksi jäi, että ilta loppui liian nopeasti ja että herästyskello tulisi soimaan 3 tunnin päästä. Mutta se oli kyllä sen jäätelöannoksen arvoista!

 Omnom!

Torstaina kaadoimme vain pieniä puita ja siistimme isoa piha-aluetta, sekä minä pääsin myös kitkemään! Enpä ole pitkään aikaan nauttinut kitkemisestä niin paljon kuin sinä aamuna. Roudaamisen lisäksi pääsin myös seuraamaan kun ammattilaiset kiipeilijät poistivat köynnöksiä ikkunoiden edestä.

Tänään pääsin töistä aikaisemmin, sillä minulla, Tuulilla ja Benthellä oli tapaaminen Herr Robert Hannken ja Herr Pauluksen kanssa klo16. Tarkoituksena oli käydä läpi Europassi-monistetta sekä keskustella työharjoittelun tavoitteista ja niiden onnistumisesta. Hannken ja Pauluksen tavoitteina oli näyttää minulle ja Tuulille mahdollisimman monipuolisesti yrityksen toimintaa, mm. kivi- betoni- ja puutyöt, hoitopuoli, puiden kaato, nurmikon istutus jne., ja keskustelun aikana totesimme että he olivat onnistuneet siinä mainiosti. He olivat myös hyvin tyytyväisä meidän työpanokseemme olemalla aina ajoissa oikeassa paikassa, ja kuinka olimme tuoneet positiivista ilmapiiriä työympäristöön. Myös maininta siitä, että olemme aina tervetulleita takaisin Saksaan ja että Robert Hannkelta löytyy aina työpaikka mahdollisuuksien mukaan, lämmitti mieltä todella paljon!